Alfismi. Mitä se oikein on ja mitä siihen tarvitaan? Mies joka on nähnyt unelmien punaisen urheiluauton poikasena ja tietysti lehti-ilmoitus myytävästä autosta. Junalipun ostosta alkoi matka kohti Helmisen Autoliikettä Lahteen. Siinä se sitten on: punainen Alfa Romeo 1600 GT Junior ACT-757, pikkupojan unelma ihan todellisena. Alfismin puraisu näkyi pian myös kotipihalla. Alfoja tuli ja meni, autoja rakennettiin ja entisöitiin. Hiljalleen harrastuksesta muotoutui ammatti ja rekkakuskin työt saivat jäädä: Arto Tiippana Oy perustettiin 1988. Ensimmäinen asiakas taisi olla Linnanpään Paavo ja Giulia, jollen muista tätä aivan väärin. Alkuaikoina "paja" oli vielä pienessä alatallissa, mutta nykyiseen tilaan muutimme 1990. Vanha talli ei suinkaan menettänyt merkitystään, vaan sinne kotiutuivat perheemme hevoset ja kilpa-autot. Minä tein maatilan töitä aamuin ja illoin, mutta päivällä toimin pakettilähettinä vieden Alfan osia postiin ja Matkahuoltoon Imatralle. Kesäisin ajelin välillä avoautolla paketteja kaupunkiin ja siitäkös naapurin vanhempi emäntä herkistyi. "Ei ole ennenkään maatilan emännät avoautolla kaupungissa joka päivä ajelleet". Tein siis kahta työtä, en suinkaan huvikseni kaupungissa ajellut. No työmme oli siihen aikaan (ja myös nykyisin) monen mielestä aivan hullua. Yrityksen alkuaikoina meillä oli vielä kuuden kilomerin päässä lähin posti, pankki sekä kyläkauppa. Posti oli hyvin pieni huone, jossa ei paljoa ollut paketeille tilaa. Joskus meille saapui Italiasta puskureita ja muita peltiosia isoissa laatikoissa jotka tuskin mahtuivat postiin sisälle. Aika nopeasti postin hoitaja ilmoitti, että olisikohan mahdollista noutaa pakettinne pois. Jussista oli aina mukava, kun saimme tavaralähetyksiä.
1 Kommentti
|
MinäVai pitäisikö se olla Alfa signora, kun ajelen italialaisella Alfa Romeo 147 TS Selespeedillä. Arkisto
helmikuu 2019
Aiheet |