Usein valitetaan somen haitoista, mutta on sillä kyllä myös parempi puolensa. Harmaana helmikuun aamuna ainakin minua piristää kummasti lukea tuttujen kuulumisia ja katsoa “We love Italy”-sarjan kesäisiä kuvia. Aurinkoisena aamuna energiaa saa ihan riittävästi, kun vain katselee omasta ikkunasta kaunista talvimaisemaa. Olen pitkällä sairaslomalla ja liikkumaan tottuneelle ulkoilmasta nauttivalle ihmiselle sisällä oleminen on myrkkyä. Seinät alkavat kaatua päälle jo parissa viikossa. Naureskelinkin äitini hoitajille olevani se mummo, jolle on laitettava pallo jalkaan. Karkaan varmasti ulos heti, jos se on vain mahdollista. Siinä vaiheessa tuskin on enää vahtikoiraa, joka ohjaisi dementoituneen mummelin kotiinsa. Nyt se onneksi pitää seuraa minulle ja kantaa tossut ja sukat sen seitsemän kertaa päivässä. -Tulevaisuus- Itsensä motivoiminen 30 vuoden yrittäjätaipaleen jälkeen ei ole aina niin helppoa. Se ei ole niinkään kiinni työn mielekkyydestä tai asiakkaista, jotka ovat tämän työn suola. Impulsiivisena ihmisenä minun pitäisi keksiä muutaman vuoden välein jotain uutta ja innostavaa. Rutiinityöt ovat toki turvallisia ja rauhoittavia, mutta valitettavasti kuitenkin myös puuduttavia. Olenkin todennut joskus, että työelämä pitäisi pistää uusiksi aina viiden vuoden välein. Silloin säilyisi into ja motiivi työhön jotka takaavat varmasti paremman lopputuloksen. Uusia suunnitelmia ja haasteita pitää olla aina, myös se auttaa jaksamisessa. -Haasteet- Kyynärsauvoilla liikkuminen ulkona asettaa tiettyjä haasteita talviaikaan. Olen jo keksinyt monta erilaista parannusta noiden apuvälineiden tueksi. Istumakoroke, jota on nyt pidettävä kuusi viikkoa, on melkoisen hankala kuskattava sauvojen kanssa. Miksei siinä ole olkaimia niin kuin repussa, tällöin jäisivät ne kädet vapaiksi. Onneksi minulla on Viki, joka tuo minulle pudonneet tai kaatuneet tavarat. Mitenkähän muut pärjäävät ilman omaa “Vikiä”? -toimintaa- Yrittäjänä haluan hyödyntää tämän “pakkoloman” opiskelemalla ja samalla saan myös mielekästä tekemistä Hercule Poirotin katselun lomaan. Opiskelu on onneksi nykyään tehty niin helpoksi, että kaikki, jotka eivät voi koulunpenkille enää lähteä saavat mahdollisuuden kouluttautua lisää. Verkkokoulutus on siis ihan mahtava juttu. Nyt taidan palata Herculen pariin. Hyvää kevään odotusta.
Marja-Liisa
2 Kommentit
Milloin kohtaat mielenkiintoisen uuden ihmisen? Et voi tietää, tuoko elämä yllättävässä kohtaa tulevan liikekumppanin, elinikäisen ystävän tai mukavan naapurin. Olemme joskus pohtineet, miten monimutkaisia jopa yllättäviä ja ennalta arvaamattomia kohtaamisia elämän varrelle on sattunut. Suomen lippu salossaEnsimmäisiltä auton ostoreissuilta Saksasta tuli matkaan mukaan lähes 30 vuotta kestänyt liikekumppanuus. Muistan ensitapaamisemme vielä hyvin: etsimme Alfa Romeo Spideria asiakkaallemme paikalisesta ”Avisiista” (tämä oli aikaa reilusti ennen internetin yleistymistä), pari varteenotettavaa vaihtoehtoa löytyi ja sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi myyjän kanssa. Paikka löytyikin helposti, suuren olutvaraston seinänviertä meni kauniisti kivetty tie komean omakotitalon ja pienen toimiston eteen. Toimiston oven kahta puolta heiluivat Italian ja Suomen liput. Kyllä siinä ostaja tunsi itsensä tervetulleeksi, ennen kuin sanaakaan oli myyjän kanssa vaihdettu. Samassa toimiston ovesta astui ulos pitkänhuiskea tummahiuksinen mies käsi ojossa antamassa heti kättä ja toivottamaan tervetulleiksi. Tervehdykset vaihdettiin saksaksi, mutta kieli vaihtui pian englanniksi, joka on pysynyt käyttökielenä koko yhteistyömme ajan. Tästä tapaamisesta on nyt aikaa kohta 30 vuotta ja tässä välissä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, muuttaneet kotipesästä ja varmaan mekin olemme vähän vanhentuneet. Kumppanillamme on kesäasunto meidän maatilasta lohkaistulla tontilla ja olemme heille ”mökkitalkkareina”. Näin voi tavata myyjän, joka on luotettava kuin kallio ja jonka haltuun voit antaa vaikka koko omaisuutesi, ja tiedät sen olevan turvassa. Pestoa, ralliautoja ja museoitaItalia on aina jotenkin kytkeytynyt elämäämme. Vuosikausia Alfojen varaosat tulivat italiasta ja poikamme ajoi kilpaa italialaisessa tiimissä. Pidämme italialaisesta vähän rennommasta elämänasenteesta, historiasta ja ruokakulttuurista. Lomamatkat ovatkin suuntautuneet pitkälti Italian suuntaan ja aloin jopa ehkäisemään dementiaa aloittamalla italian opiskelun. Olin jo välillä lopettamassa koko opiskelun, kun pitkittyneen opiskelun vuoksi ensimmäiset opit olivat jo kerenneet unohtua kokonaan. Onneksi tuli yllättävä uusi yhteys Italiasta, niin motivaatio palasi opiskeluun: Suora lentoyhteys Lappeenranta - Bergamo on hyvä ja nopea reitti vaikka pitkän viikonlopun viettoon italiassa ja pääsee lähtemään vielä ihan kotinurkilta. Mökkeilyä joukolla Myös toinen mökkinaapurimme on pitkään jatkunut kumppanuus, niin työn kuin vapaa-ajan puitteissa. Sekin kohtaaminen oli aika sattumankauppaa, jossa molempien vanhemmat näyttelivät isoa roolia. Mökkinaapurimme vanhemmat olivat vierailemassaan sukulaistensa luona, kun heidän Alfastaan paloi pakoventtiili. Heidän tietämättään talo johon tapahtumat sijoittuivat, oli Arton vanhempien eniten asunto. Tässä kohtaa sukulaismies kertoi, että asunnon entisen omistajan pojalla on Alfa Romeo -korjaamo, joten voimme kysyä sieltä neuvoa voiko autolla ajaa takaisin Ruotsiin. Neuvot annettiin ja samalla selvisi myös, että myös heidän poikansa harrasti Alfoja Ruotsissa. Arto antoi oman käyntikorttinsa ja myöhemmin kävimme ostamassa Ruotsista käytettyjä Alfan osia. Muutamaa vuotta myöhemmin tuleva mökkinaapurimme perusti yrityksen, jossa korjattiin myös pääasiassa Alfoja. Tämä yhteistyö sai alkunsa 90-luvan alkupuolella, ja jatkuu edelleen Ruotsin tuttavuuden kesämökki on myös rakennettu maatilastamme lohkaistulle tontille meidän kesämökkimme naapuriin pienen järvemme rantaan. Kesällä on todella mukavaa, kun mökkinaapurit saapuvat lomalle ja voimme istua iltaa nuotiolla, laittaa yhdessä ruokaa ja tietysti kun suomessa ollaan myös saunoa ja uida. Rantasalmen Hakoapajalla. Laavun katolta myrskypuun poisto ja talkoo ruokailu. Naapureiden rannassa illanviettoa. Savonlinnan torilla.
Nyt alkaa olla se aika, kun kesäautot lähtevät meiltä omiin koteihinsa yksi toisensa jälkeen. Spider, Berliina, Alfetta GTV poistuvat ja niin se piha pikkuhiljaa tyhjenee. Tulee lähes haikea mieli, kun autojen takavalot häviävät mutkan taakse. Autovanhukset pääsevät tienpäälle rikastuttamaan aika tylsäksi muuttunutta autokantaa. Kaikki nykyautothan ovat lähes samasta muotista valettu, tuulitunnelissa testattu ja jos maskimerkki puuttuisi, tunnistaminen olisi hyvinkin vaikeaa. Uusia osia, maalia pintaan ja leima katsastuksesta, niin vanhakin nuortuu. Tarkastetulla autolla voi ajaa kesän ilman suurempia huolia. Onneksi näihin vanhempiin autoihin saa mukavasti varaosia. Mallit säilyvät katukuvassa tuleville sukupolville. Vanhoissa autoissa ilme piristyy kummasti vaihdettaessa haalistuneeet matot uusiin ja ruuvatessa uudet kirkkaat kromipeilit oviin, tähän vielä uusi mohairkatto ja ei kesäinen vesisade enää haittaa. On sillä sitten mukava kurvata satamaan kahville ja aina löytyy uusia tuttavuuksia juttelemaan autoista. Siistit hyvin pidetyt autot herättävät poikkeuksetta ihastusta, liikkuivat ne missä tahansa. kokoontumisajot ja tapahtumatAlaa harrastavia ihmisiä voi käydä tapaamassa kokoontumisajoissa, joita järjestetään lähes joka viikonloppu jossain päin Suomea. Club Alfa Romeo Finland järjestää ajeluja ja kokoontumisia. Jos intoa ja aikaa riittää, voi tietysti matkata vaikka Italiaan Mille Migliaan katsomaan Italialaisia kaunottaria (siis autoja). Tämän kesän tapahtuma on jo ohi, mutta seuraavan kesän suunnitelmiin sitten vielä ehtii. Suur-Saimaan ympäriajo on 30.06 -01.07.2018, autoja voi käydä ihailemassa reitin varrella. Ruotsin harrasteautoilijatViime kesänä olimme Ruotsissa yhdistetyllä työ- ja huvireissulla. Kävimme paikallisessa harrasteautoilijoiden kauden kokoontumisiltojen lopettajasissa Eskilstunan golfkentällä. Suurin osa autoista oli amerikan rautoja, mutta kyllä sinne muutama eurooppalainenkin auto mahtui mukaan. Ruotsissa voit oman autosi rakentaa kokonaan itse, jossa moottori voi olla Audista kori ja vaihteisto vaikka BMW:stä. Auto täytyy tosin käyttää tarkastettavana tiettyjen työvaiheiden jälkeen, esimerkiksi putkirungosta pitää olla tarkat laskelmat. Vähän siis työläämpi, mutta tuleepahan sitten oman mielen mukainen. Tässä tapauksessa rakentaja on Volvo kaivinkonetehtaan suunnitteluinsinööri. Autossa on alumiinirunko ja lasikuitukori. Voiman tuottamisesta vastaa Chervolet V8 moottori ja vaihteisto on Audi A6:sta. Muut osat onkin sitten tehty suurimmaksi osaksi itse. Nyt vain kaunista kesää kaikille ja suunnittelemaan mihin kokoontumisajoon sitä lähdetään. Jos viihdyt paremmin kotosalla, voi YLE Areenasta katsella vauhdikasta poliisisarjaa Komissario Maltese ja siinä esiintyviä vanhoja Alfoja.
Alfismi. Mitä se oikein on ja mitä siihen tarvitaan? Mies joka on nähnyt unelmien punaisen urheiluauton poikasena ja tietysti lehti-ilmoitus myytävästä autosta. Junalipun ostosta alkoi matka kohti Helmisen Autoliikettä Lahteen. Siinä se sitten on: punainen Alfa Romeo 1600 GT Junior ACT-757, pikkupojan unelma ihan todellisena. Alfismin puraisu näkyi pian myös kotipihalla. Alfoja tuli ja meni, autoja rakennettiin ja entisöitiin. Hiljalleen harrastuksesta muotoutui ammatti ja rekkakuskin työt saivat jäädä: Arto Tiippana Oy perustettiin 1988. Ensimmäinen asiakas taisi olla Linnanpään Paavo ja Giulia, jollen muista tätä aivan väärin. Alkuaikoina "paja" oli vielä pienessä alatallissa, mutta nykyiseen tilaan muutimme 1990. Vanha talli ei suinkaan menettänyt merkitystään, vaan sinne kotiutuivat perheemme hevoset ja kilpa-autot. Minä tein maatilan töitä aamuin ja illoin, mutta päivällä toimin pakettilähettinä vieden Alfan osia postiin ja Matkahuoltoon Imatralle. Kesäisin ajelin välillä avoautolla paketteja kaupunkiin ja siitäkös naapurin vanhempi emäntä herkistyi. "Ei ole ennenkään maatilan emännät avoautolla kaupungissa joka päivä ajelleet". Tein siis kahta työtä, en suinkaan huvikseni kaupungissa ajellut. No työmme oli siihen aikaan (ja myös nykyisin) monen mielestä aivan hullua. Yrityksen alkuaikoina meillä oli vielä kuuden kilomerin päässä lähin posti, pankki sekä kyläkauppa. Posti oli hyvin pieni huone, jossa ei paljoa ollut paketeille tilaa. Joskus meille saapui Italiasta puskureita ja muita peltiosia isoissa laatikoissa jotka tuskin mahtuivat postiin sisälle. Aika nopeasti postin hoitaja ilmoitti, että olisikohan mahdollista noutaa pakettinne pois. Jussista oli aina mukava, kun saimme tavaralähetyksiä.
|
MinäVai pitäisikö se olla Alfa signora, kun ajelen italialaisella Alfa Romeo 147 TS Selespeedillä. Arkisto
helmikuu 2019
Aiheet |